SIIKALAHTI 1918 -larppitrilogia

Click here to edit subtitle

Punainen maailmankuva ja pelin hahmolista (Punainen)

1. Siikalahden kylä

Siikalahti on pieni maalaiskylä Kouvolan kupeessa. Valtaosa siikalahtelaisista saa elantonsa maataloudesta, vaikka vuonna 1893 perustettu Lindelin saha onkin luonut kylään myös pienen, muutaman kymmenen sahurin työläisyhteisön. Suuri osa sahan työntekijöistä on alunperin ulkopaikkakuntalaisia, joilla on jo valmiiksi ollut sahurin ammattitaito, joskin saha on tarjonnut työpaikan myös useille siikalahtelaisille nuorille miehille. Sahalaisista suurin osa asuu sahan läheisyyteen rakennetulla Sahankyläksi kutsutulla alueella, joka koostuu käytännössä kahdesta puisesta rivitalosta. Asunnot ovat pieniä ja talvisin kylmiä, eivätkä ohuet seinät suo paljoa yksityisyyttä. Moni pienen ja ahtaan torpan poika ja tyttö katselee silti Sahankylän suuntaan kaihoten, sillä ahtaisiin ja pimeisiin torppiin verrattuna Sahankylän talot näyttävät unelma-asunnoilta. Sahalaisilla tuntuu myös olevan paljon enemmän vapaa-aikaa kuin torppareilla, piioilla tai etenkään karjakoilla, jotka harvemmin pääsevät työväentalon rientoihinkaan mukaan.

Sahan työläiset perustivat Siikalahdelle Kouvolan mallin mukaisesti työväenyhdistyksen jo vuonna 1904, mutta nykyään työväenyhdistyksessä enemmistönä ovat piiat, rengit, torpparit ja mäkitupalaiset. Etenkin Siikalahden naiset ovat aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa ja esimerkiksi työväenraittiusliike on ollut lähes kokonaan naisten pyörittämää. Työväenyhdistys on järjestänyt myös säännöllisesti erilaisia iltamia, tansseja, lukupiirejä ja näytelmäkerhokin pyörii vaihtelevalla aktiivisuudella, minkä lisäksi työväenyhdistys on ollut mukana neuvottelemassa lakkojen ja muiden selkkausten yhteydessä. Aluksi yhteystyötä tehtiin paljon esimerkiksi porvarillisen urheiluseuran ja kristillisen naisyhdistyksen kanssa, mutta viime aikoina yhteistyö on jäänyt käytännössä kokonaan ja porvarilliset seurat ovat etääntyneet työväenliikkeestä.

Vuonna 1894 Siikalahdelle perustettiin kartanonherra Valdemar Dahlbergin aloitteesta kansakoulu. Vaan mitenkäs torpparin mukulat kouluun ehtisivät, kun lapsia tarvitaan kotonakin. Suurin osa siikalahtelaisista osaa kuitenkin lukea ja kirjoittaakin, siitä on koulun (ja rippikoulun) lisäksi työväenyhdistys pitänyt huolen.


2. Työväenliike Siikalahdella

Marraskuun 1905 suurlakko ei juuri työväestöä koskettanut: sahan toiminta oli muutenkin jo hiljentynyt talveksi, metsätöitä ei kylän alueella ollut juurikaan käynnissä ja maatyötkin olivat jo menettäneet syksyn kiireellisyyttään kun taas piikojen ja renkien lakkoaikeet tyrmättiin ennen kuin niitä ehdittiin edes vakavasti esittää. Työväenyhdistyksen johtokunta oli mukana Siikalahden lakkikomiteassa, mutta kaiken kaikkiaan lakko jäi porvarien touhuiluksi. Koska viranomaisetkin enimmäkseen liittyivät lakkoon, järjestivät työväenyhdistys ja VPK kuitenkin yhteisvoimin järjestyskaartin valvomaan järjestystä lakon aikana.

Vuoden 1906 vaalit oikeastaan vasta toivat luokkajaon esille: sosialistiagitaattoreita vieraili Siikalahdelakin ja moni kuuli vasta nyt ensimmäistä kertaa tästä työväenaatteesta enemmän. Niissä vaalitilaisuuksissa ei porvareita näkynyt, nämä olivat sulkeutuneet omiin salonkeihinsa juomaan teetä ja päivittelemään maailmanmenoa. Oli kuin vallasväkikin olisi ymmärtänyt, että sen aika oli ohi, työväen aika oli nousta ja muuttaa maailmaa. Kun sosialistit voittivat vaalit, olivat odotukset korkealla Siikalahdella ja ensimmäistä kertaa työväestö ja maaseudun köyhälistö tunsivat voimansa - kansajoukkojen voiman.

Vuonna 1912 sahalaiset menivät lakkoon vaatien kahdeksan tunnin työpäivää, tapaturmavakuutusta, palkan korotusta sekä talvitöiden järjestämistä työnantajan puolelta. Sahan omistaja Matias Lindel kieltäytyi kuitenkaan edes kuulemasta lakkolaisten vaateita ja yritti murtaa sahalaisten lakkoa palkkaamalla rikkureita Kouvolasta asti ja moni siikalahdenkin talollisen poika änkesi silloin sahalle mukamas töitä tekemään. Työväenyhdistys organisoi Hannu Korpimetsän johdolla lakkovahteina toimivan kaartin, joka joutui pieniin yhteenottoihin rikkureiden kanssa. Lakko päättyi kuiten hajaannukseen, sillä se ei saanut laajempaa tukea osakseen, eikä työväenyhdistyksen torpparienemmistö suostunut tukemaan lakkolaisia ruokalahjoituksin. Kun Sosialidemokraattinen puoluekin kehoitteli työntekijöitä palaamaan töihin, taipuivat työläiset ja lakko loppui. Myöhemmin osa lakkolaisten vaatimuksista kuitenkin saatiin ajettua läpi.

Vuonna 1914 syttynyt suursota lopettikin sitten lakkoilut myös Siikalahdella, mutta pysäytti samalla kaikki uudistukset ja jäädytti palkat. Toisin kuin monella muulla seudulla, riitti Siikalahden sahalla kuitenkin töitä, sillä saha sai solmittua edullisen sopimuksen rautateiden kanssa. Vasta Venäjän vallankumous maaliskuussa 1917 palautti lakko-oikeuden ja antoi työläisille myös Siikalahdella toivoa paremmasta: työläiset ympäri maailman olivat nousemassa taistelemaan oikeuksistaan, kyllä Siikalahdellakin nyt olot muuttuisivat!

Toukokuun kylvölakot saivat mielet kuumenemaan puolin jos toisinkin ja riistäjät yrittivät taas murtaa lakon värväämällä rikkureita pelloille talollisten parista. Kylvölakoista muodostui sitäkin kitkerämpi pala, kun Sahankylässä elintarvikepula kuumensi samaan aikaan mieliä. Elintarvikkeista nimittäin on jatkuva ja yhä vaan paheneva pula, kun talolliset myyvät satonsa mieluummin mustaan pörssiin ja keinottelijoille vaikka se tappaisi työläiset nälkään. Myös hinnat ovat nousseet koko ajan ja etenkin sahankylään on nälkä hiipinyt ja mielialat ovat kuumenetuneet ja puheet jyrkentyneet: ruokaa ei ole ja palkatkin niin pienet, ettei niillä mustasta pörssistä puuroryynejä ostella. Puupatruuna on lahjoittanut jonkin verran jauhoja sahankylään, mutta ei niillä antimilla nälkäisiä lapsia paljoa ruokita. Moni katseleekin synkästi puupatruunan loisteliasta taloa ja laskee mielessään, paljonko työväen selkänahasta revittyä rahaa senkin rakentamiseen on käytetty. Hieman parempi tilanne on sentään torpissa ja esimerkiksi Kasken suuri torppa onkin suorastaan vaurastunut myymällä viljaa työväenyhdistyksen pyynnöstä sahalaisille, tosin sellaiseen kiskurihintaan että välit sahalaisten ja torppareiden välillä ovat kiristyneet. Työväenyhdistyksen kokoukset ovatkin välillä muuttuneet jäsenten keskinäiseksi katkeraksi kiistaksi elintarvikekysymyksestä.

Marraskuun 1917 yleislakko pysäytti jälleen kaiken toiminnan Siikalahdella. Toisin kuin vuonna 1905, tällä kertaa myös palvelusväki, piiat ja rengit liittyivät lakkoon - karjakoita lukuunottamatta, tietenkin. Vaadittiin kahdeksan tunnin työpäivää ja kunnallisvaaliuudistusta. Lakko päättyi nopeasti eduskunnan taivuttua lakkolaisten edessä, mutta mielialat Siikalahdella ovat kuumentuneet äärimmilleen. Tilanne niin Siikalahdella kuin muuallakin maassa on niin uhkaava ja porvareiden järjestyskaartien toiminnasta on kuulunut niin huolestuttavia puheita, että Siikalahden vanha työväenkaarti on järjestäytynut Hannu Korpimetsän johdolla punakaartiksi.

Maaliskuun 1917 vallankumous täytti hetkeksi mielet toivolla ja odotuksella ja Siikalahden työväenyhdistyskin oli mukana VPK-talolla järjestetyissä juhlissa. Vaan selvää on, ettei suomalainen porvari ole lainkaan venäläistä herraa parempi: kumpikin haluaa vain riistää kaiken minkä työläisestä saa irti puristettua. Kevään kylvölakot osoittivat selvästi, ettei suomalainen porvari ole suomalaisen työmiehen ystävä kauniisti puheistaan huolimatta. Punakaarti piti yllä järjestystä lakon aikana ja otti muutaman kerran yhteen porvarillisen järjestyskaartin kanssa. Lakon jälkeen porvarillinen kaarti lakkaututtiin virallisesti, mutta VPK-talon läheisestä metsiköstä kuuluneet laukaukset ovat paljastaneet, että porvarikaarti harjoittelee sotataitoja ja on hankkinut aseitakin. Vasta keväällä Huittisissa porvariskaarti ampui aseettomia työmiehiä, siihenkö ollaan Siikalahdellakin menossa?

Marraskuussa valta Venäjällä siirtyi työläisten käsiin ja valtakysymys jakoi taas uudella tavalla puoluekenttää. Kun eduskunta 4.12.1917 julistautui ylimmän vallan käyttäjäksi Suomessa, olivat mielialat Siikalahdella vaihtelevia. Olihan itsenäisyyttä pitkään toivottu ja kukapa sitä halusi venäläisen sortajan ikeen alla olla. Mutta miten nyt käy, kun suomalaiset työläiset jäävät yksin suomalaisen riistäjän sorron alle?



Hahmolista (täydentyy vielä, hahmoja kaiken kaikkiaan 27)

Kasken torppa

* Heikki Kaski (54 v)

Anttolan torppari, joka nai aikoinaan naapuritorpan Helmi Kuusisen ja onnistui neuvottelemaan itselleen myös Kuusisen torpan maat kun vanha Kuusinen kuoli. Nykyään Kasken torppa onkin ylivoimaisesti Siikalahden suurin ja vaurain torppa, jota vieras pitäisi pikemminkin talona kuin torppana. Heikki riiteleekin jatkuvasti Anttolan isännän kanssa torpanvuokrasta ja oikeudestaan lunastaa torpan omakseen ja yleisesti naureskellaan Heikki osallistuvan näyttävästi työväenyhdistyksenkin toimintaan lähinnä Anttolaa ärsyttääkseen. Moni on kuitenkin pannut hiljaa mielessään merkille, että mikäli Heikin onnistuu lunastaa torppansa, on hän kohtuullisen kokoisen talon isäntä. Ei ihme, ettei Anttola halua luopua niin vauraasta ja suuresta torpasta. Heikki on työväenyhdistyksen johtokunnassa.


* Helmi Kaski (49 v)

Helmi tunnetaan pahasuisena ja riitaisana naisena, joka on kaikesta erimieltä miehensä kanssa vaikka ihan periaatteesta. Työväenyhdistyksessä pariskunnan jatkuvaan riitelyyn on jo totuttu, eikä enää yritetä edes sijoittaa miestä ja vaimoa kauas toisistaan siinä toivossa, että silloin mukamas vältyttäisiin heidän riidoiltaan. Erityisesti raittiusliike on ollut Helmille sydämenasia, joskin pahat kielet kuiskivat hänen raittiusaatteensa kumpuavan vain Heikin innosta toisinaan hieman kallistella pulloa - tosin mitään tällaista kukaan ei uskalla sanoa Helmin itsensä kuullen.


* Martta Kaski (18 v.)

Martta pääsi Siikalahden kartanoon ensin pikkupiiaksi ja on sittemmin ylennyt sisäköksi. Tarmokas ja energinen Martta on aktiivisesti työväenyhdistyksen toiminnassa mukana: juuri Martta on yleensä se, joka pitää huolen että banderollit ja liput ovat kunnossa, ilmoitukset tapahtumista lähetetty ajoissa lehteen ja pöytäkirjat kunnossa. Martta on myös se, joka on ollut puuhaamassa milloin lakkoa, milloin lukupiiriä eikä tyttö tunnu koskaan väsyvän.


* Arvi Kaski (21 v.)

Arvi tuntuu sisarensa tavoin ehtivän kaikkeen mukaan ja olevan aina eturivissä oli kyse sitten lakkokulkueesta, urheiluseuran tapahtumasta, korttipelistä tai tappelunnujakasta. Toisin kuin Martta, ei Arvi tunnu olevan missään oikein tosissaan, vaan suhtautuu kaikkeen hilpeällä huolettomuudella joka ajoittain tuntuu käyvän etenkin hänen isänsä hermoille. Sanotaankin, että Arvista tulisi loistava agitaattori, ellei kuulijalla olisi koko ajan kiusallinen tunne, että Arvi nauraa salaa mielessään koko asialle. Punakaartiinkin Arvi liittyi ensimmäisten joukossa.


* Wilhelmiina Kaski (19 v)

Haaveellinen nuori Wilhelmiina viihtyisi mieluitenkin kirjojen ääressä, mutta milläs vauraankaan torpan tyttö voisi joutilaana vetelehtiä. Wilhelmiina on kuitenkin erinomaisen laskupäänsä ansiosta päässyt kauppa-apulaiseksi, vaikka kauppias nureksiikin että tyttö unohtuu silittelemään silkkikankaita ja haaveilemaan. Kalliista kankaista torpan tyttö voi vain uneksia, mutta Wilhemiinan taidokkaisssa sormissa syntyy halvemmastakin kankaasta kaunis ja tyylikäs leninki. Wilhelmiinaa ei juuri työväentalolla näe, mutta toisinaan tämä esiintyy näytelmissä tai lukee jonkin runon iltamissa. Kaupassa Wilhelmiina kuitenkin kuulee ensimmäisenä kaikki kylän juorut ja saa heti tiedon, kun kauppiaan onnistuu hankkia myyntiin ryynisäkkejä ja jauhoja. Mutta vaikka Wilhelmiina onkin taipuvainen haaveilemaan, on hänellä kuitenkin aimo annos käyttännöllisyyttä eikä hän arkeile laittaa kauppapuodissa vetelehtijöitä kuriin.


Mäen torppa

* Elias Mäki (45 v.)

Mäen torppa on Siikalahden syrjäisimpiä torppia Dahlbergin kartanon kivokkoisilla mailla metsän keskellä. Ei siis ihme, ettei torppari Eliasta juuri nähdä työväentalolla: matka torpalta kylille on pitkä, eikä torpparilla ole aikaa kuljeskella ympäri kylää kaikenmaailman tilaisuuksien perässä. Elias on rauhallinen ja syvästi uskonnollinen mies, jota pidetään kylillä hieman omituisena metsäläisenä. Etenkään vaimonsa kuoltua ei Eliasta ole juuri kylillä näkynyt, mitä nyt joskus raahautuu metsästä kirkolle ja kaupalle. Nyt leskeksi jäänyt Elias taitaa katsella itselleen uutta emäntää: miehen on vaikea yksin pitää torppa pystyssä ja Eliaksen nuorimmat lapsetkin ovat vielä siinä iässä, että tarvitsisivat äitiä. Ja taitaisi tuo Eliaskin tarvita jonkun laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä.


* Aino Mäki (23 v.)

Moni päivittelee miten niin hartaalle ja erakoituneelle isälle on voinut siunaantua niin iloinen ja kevytmielisen oloinen tytär. Ainon iloinen nauru ja hyväntuulinen juttelu kuuluvat yleensä kauas ja tyttö pyörähtelee mielellään etenkin työväentalon tansseissa. Ainolla on kuitenkin vankka ja käytännöllinen ote asioihin ja jalat tukevasti maanpinnalla. Hän onkin usein se, joka täyttää kahvipannua tai seisoo soppakattilan takana lakkoruokalassa. Aatteista Aino ei paljoa perusta ja kiihkeämilisimpiin agitaattoreihin hän suhtautuu epäillen. Yleisesti puhutaan, että ilman tarmokasta Ainoa kulkisivat Mäen torpan mukulat äitinsä kuoleman jälkeen tyhjin vatsoin ja ilman vaatteita. Kartanon piika.


* Fanni Mäki (18 v.)

Arkaa ja hiljaista Fannya on vaikea uskoa eloisan ja äänekkään Ainon sisareksi. Fanny vihaa riitelyä ja on muutenkin niin herkkä ja hauras, että Aino-sisko usein pudistelee huolestuneena päätään ja työväentalolla miehet yrittävät vaistomaisesti siistiä suutaan tytön läsnäollessa. Työväentalolla Fanny ei kuitenkaan ole käynyt kuin muutaman kerran, mutta tanssittajia hänellä kyllä riittäisi. Mutta vapaapäivinään Fanny suuntaa kotitorppaansa pikkusisarustensa luokse - jonkunhan mukuloista on huolehdittava. Karpanon piika.


Perämetsän torppa

* Erkki Kallio (53 v.)

Kartanon entinen renki, jolle tehtiin kontrahti Perämetsän torppaan vanhan torpparin kuoltua ilman perillistä. Aikanaan asiaa hieman ihmeteltiin, sillä nuorelta Erkkiä pidettiin kylillä lähinnä viinaan menevänä tappelupukarina. Nykyään hänet kuitenkin tunnetaan hiljaisena ja rauhallisena miehenä, joka ei juuri pulloon koske. Erkki on ollut työväenyhdistyksessä mukana alusta asti ja on työväenyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Juuri Erkki neuvotteli kevään kylvölakkojen aikaan kartanonherran kanssa työväenyhdistyksen nimissä ja sai kartanonherran kuuntelemaan edes hieman järjen ääntä. Erkin nuorempi poika Henrik karkasi useita vuosia sitten Ameriikkaan syytettynä Siikalahdella vierailleen venäläisen liikemiehen murhasta. Erkki kieltäytyy jyrkästi uskomasta poikaansa syylliseksi, vaikkei tästä olekaan kuulunut mitään vuosikausiin. Erkin vanhempi poika on kuin isänsä nuorena: aina haastamassa riitaa ja aiheuttamassa ongelmia.


* Tilta Kallio (51 v.)

Tilta oli nuorena tyttönä kartanossa navettapiikana ja jos pahoja kieliä on uskominen, myös kartanonherran vuoteessa. Siitä kaikesta on kuitenkin jo aikaa ja vähänkös sitä ilkeämielistä juoruilua maailmaan mahtuu. Tilta on kunniallisesti aviossa Erkki Kallion kanssa ja emännöi tarmokkaasti pientä Perämetsän torppaa ja paiskii yhä töitä torpan pellolla siinä missä Erkkikin. Pariskunnalle siunautuneista lukuisista lapsista elossa ovat vain Vihtori ja Henrik, joista Vihtori on juoppo tappelupukari ja Luoja yksin tietää, onko Henrik enää edes elossa. Työväentalolle Tilta ehtii töiltään vain harvoin, mutta tuntuu silti olevan aina hyvin perillä asioista.


* Vihtori Kallio (33 v.)

Vihtorille maistuu viina ja jostain hän tuntuu aina sitä saavan ainakin muutaman huikan verran. Muuten Vihtori maleksii usein työväentalon nurkilla ja on tansseissa ja iltamissa riitaa haastamassa ja tappelemassa. Taivas tietää, että töitä Perämetsän torpassa kyllä riittäisi, mutta Vihtorille ei työ torpan kivisillä pelloilla juuri maita. Sen sijaan tukkitöissä ja tilapäistöissä sahalla Vihtoria näkee toisinaan. Punakaartissa.



Palkoilliset

* Lempi Korpimetsä (32 v.)

Lempin sulhanen Henrik Kallio karkasi vuosia sitten Ameriikkaan murhasta syytettynä jättäen jälkeensä raskaana olevan morsiamensa. Lempi haaveilee yhä monen vuoden jälkeenkin matkustavansa sulhasensa perässä Ameriikkaan ja ilmeisesti kaukokaipuun seurauksena Lempille on sittemmin syntynyt toinenkin avioton lapsi. Matkalippuja varten säästämänsä rahat Lempi käytti lopulta ompelukoneen ostamiseen ja on osoittautunut niin taitavaksi ompelijaksi, että useampi kylän rouvistakin on teettänyt pukujaan Lempillä. Lempi pitää myös veljensä, Hannu Korpimetsän taloutta.


* Marketta Puna-aho (21 v)

Anttolan karjakko Marketta on vasta viime aikoina alkanut viihtyä Työväentalolla. Etenkin tansseissa Marketta on käynyt aina kun vaan on töiltään päässyt, mutta on myös sinnikkäästi yrittänyt harjoitella lukemista Työmiestä tavaamalla. Vaan mistäpä karjakko ottaisi aikaa lukemiselle: lehmät on lypsettävä aikaisin aamulla ja työtä riittää yömyöhään, hyvä kun nukkumaan ehtii. Marketta ei juuri salaile mielipiteitään sahalaisten esittäessä vaatimuksiaan: kahdeksantuntinen työpäiväkin on karjakolle yhä vain kaukainen haave, joten turha siinä on sahan väen olla vaatimassa lisäoikeuksia!



Sahan väki

* Hannu Korpimetsä (49 v.)

Sahuri Hannu Korpimetsä on Siikalahden punakaartin johtaja. Hän on tasainen ja rauhallinen mies, joka kieltäytyy hötkyilemästä turhia. Hannu on käytännönihminen, joka ei paljoa perusta vallankumouspuheista ja -lauluista: eivät ne asiat puhumalla ja laulamalla miksikään muutu kuitenkaan. Kumouspuheet ovat aivan turhia niin pitkään, kun punakaartilla ei ole kivääreitä sanojen takana. Sahalla pitkään työskennellyt Hannu organisoi sahalaisten lakon aikana lakkovahtia, mutta varsinaisissa lakkokokouksissa hän ei juuri suutaan avannut. Häntä pidetään kuitenkin yleisesti luotettavana ja vastuuntuntoisena miehenä ja etenkin sahalla häntä kunnioitetaan suuresti. 


* Maire Lund (24 v)

Maire muutti Siikalahdelle vasta muutama vuosi sitten, kun hänen kartanossa talousmamsellina työskentelevä tätinsä järjesti hänelle työpaikan sahan työmaaruokalaista. Kiivasluonteinen Maire on usein puhunut etenkin naisten kokouksissa työväentalolla, muttei kainostele korottaa ääntään myöskään miesporukassa. Sanavalmis nainen on usein työmaaruokalassakin sekaantumassa miesten keskusteluihin ja on saanut useita kipakoita huomautuksia siitä, etteivät työt tee itse itseään.


* Ruut Saarinen (20 v)

Lautatarhassa työskentelevä Ruut ei epäröi mennä esittämään vaatimuksia ja epäkohtia vaikka suoraan itselleen puupatruunalle ja on useamman kerran yrittänyt yllyttää lautatarhan tytöt lakkoon palkkavaatimuksiensa ajamiseksi. Liekö työskentely miesporukan kanssa tehnyt nuoresta naisesta niin hyökkäävän ja pahasuisen, mutta Ruut tuntuu olevan jatkuvasti sotajalalla paitsi herroja myös kaikkia miehiä vastaan. Jaksaa asunnon ystävänsä Elli Mäntysen kanssa.


* Elli Mäntynen (19 v)

Lautatarhalla työskentelevällä nuorella Ellillä on hymy herkässä. Elli pyörähtelee mielellään työväentalon tansseissa, eikä nauravaiselta ja eloisalta tytöltä ainakaan tanssittajia puutu. Moni nuori mies tulisi mielellään saatillekin, mutta Ellin asuintoverin Ruutin jäätävät katseet vievät innokkaammiltakin kosijoilta rohkeuden edes yrittää kynnyksen yli. Toisinaan Ruutin onnistuu raahata Elli mukaan johonkin aatteellisempaankin iltamaan, mutta yleensä Elli jättää huolettomasti nauraen kaiken politikoinnin asuintoverilleen. Erilaisista luonteistaan huolimatta Elli ja Ruut ovat selvästi läheiset keskenään.


* Ida Koivu (35 v)

Lautatarhalla työskentelevällä Idalla on kotona ruokittavana työmaaonnettomuudessa parantumattomasti halvaantunut mies ja kaksi pientä lasta. Kuulemma pitäisi olla kiitollinen, kun olivat ottaneet Idan ylipäätänsä töihin lautatarhalle miehen onnettomuuden jälkeen, vaikkei miehelle edes maksettu mitään korvauksia, tämä kun ei kuulemma ollut noudattanut turvallisuusvaatimuksia. Idan vanha äiti muutti jonkin aikaa sitten Siikalahdelle tyttärensä luokse ollakseen tämän apuna, mutta naapurit mutisevat, että enemmän työtä Idalla nyt on kun on yksi suu lisää ruokittavana. Kaikesta huolimatta Ida löytää aikaa myös työväenyhdistyksen toiminnalle ja on nykyään työväenyhdistyksen johtokunnassakin mukana.


* Eino Vehkala (25 v)

Vehkalan veljekset ovat ehtineet kiertää useammallakin sahalla töissä ennen kuin päätyivät Siikalahdelle. Eino on omaksunut sosialismin opit jossakin matkansa varrella ja on usein innostunut pitämään puheita ja meuhkaamaan vallankumousaatetta sahallakin. Einon tulenpalavia puheita ei ole työnjohdon puolelta hyvällä katsottu ja häntä on useaan kertaan kielletty agiteeraamasta työpaikalla, mutta Eino viis veisaa kapitalistien käskyistä. Punakaartissa.


* Antton Vehkala (34 v)

Toisin kuin pikkuveljensä, on Antton huomattavasti maltillisempi. Anttonin mielestä on parempi hoitaa asiat muulla tavoin kuin aseisiin tarttumalla, eikä hän ole veljensä puheista huolimatta suostunut liittymään punakaartiinkaan. Onhan nuo asiat sahalla saatu ennenkin sovittua, turhaan se Eino uhoaa ja pauhaa. Mutta työväenyhdistyksen toiminnassa hän on aktiivisesti mukana ja kuuluu johtokuntaankin.


* Hans Murtomaa (26 v)

Hans on ollut jo pitkään sahalla töissä, eikä mies ole suotta ylpeä ammattitaidostaan. Hans meni äskettäin naimisiin lautatarhassa työskennelleen Hiljan kanssa ja tuli vähän aikaa sitten isäksikin. Mutta jos mies haaveili rauhallisesta elämästä herttaisen nuorikkonsa kanssa, on hän joutunut pettymään: Hansin äiti löytää valittamisen aihetta kaikesta ja naapurit tietävät kertoa Hansin ja Hiljan riitelevän usein iltaisin. Punakaartissa.


* Hilja Murtomaa (20 v)

Hyväntuulinen ja puuhakas Hilja oli ennen lautatarhassa töissä, kunnes meni jonkin aikaa sitten vihille Hansin kanssa ja jäi pian kotiin esikoisensa kanssa. Hilja on lempeä ja kärsivällinen nuori nainen, mutta anoppinsa Kaarinan kanssa hänellä on ehtinyt olla jo ainakin muutama raikuva riita, kuten naapurit hyvin tietävät. Eikä ihme, sillä Kaarina kävisi enkelinkin hermoille. Naapurit tietävät myös kertoa (sahankylän taloissa seinät ovat ohuet), että Hilja on viime aikoina usein riidellyt iltaisin miehensäkin kanssa. Hilja käy satunnaisesti työväentalolla.


* Kaarina Murtomaa (57 v)

Miehensä ja useita lapsiaan hautaan saatellut Kaarina muutti jonkin aikaa sitten poikansa luokse Siikalahdelle auttaman tämän nuorikkoa taloudenpidossa. Aikoinaan Kaarina kuuluu olleen pyykkäri ja on nyt Siikalahdellakin ollut apuna suurempina pyykkipäivinä sahan patruunan luona. Kaarina on suorapuheinen nainen, jolla on mielipide asiasta kuin asiasta, kuten etenkin Hilja on saanut karvaasti huomata. Kaarina ei tunnu millään hyväksyvän poikansa nuorikkoa ja syyttää tätä myös siitä, että Hans liittyi punakaartiin.


* Kansanedustaja ja agitaattori Edward Vuori (26 v): Siikalahden pastorin poika on oikein Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja - ainoa siikalahtelainen, joka on päässyt eduskuntaan asti. Ja kyllä Edward puhuukin paljon komeammin ja väkevämmin kuin isänsä konsanaan. Toki löytyy niitäkin, joita Edwardin viime aikaiset varovaiset kannanotot ja herraskaiset sanankäänteet ärsyttävät, mutta eihän kukaan voi kaikille olla mieliksi ja kai oppinut pastorin poika sentään paremmin tietää, miten köyhän kansan asiaa siellä porvarisherrojen keskellä pitää ajaa ja miten siellä kuuluu sanat asetella. Edward on yksi illan puhujista ja hänen puhettaan odotetaankin innolla. Ja samalla päästään tietenkin kyselemään maan asioista oikein työväen kansanedustajalta.