SIIKALAHTI 1918 -larppitrilogia

Click here to edit subtitle

Valkoinen maailmankuva ja pelin hahmolista (Valkoinen)

1. Siikalahden kylä

Siikalahti on pieni maalaiskylä Kouvolan kupeessa, jos tuo nyt edes kylän nimeä ansaitsee. Dahlbergien omistuksessa oleva, jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileva Siikalahden kartano on kylän suurin ja merkittävin tila. Valtaosa siikalahtelaisista saa elantonsa maataloudesta, vaikka vuonna 1893 perustettu Lindelin saha onkin luonut kylään myös pienen, mutta merkittävän parinkymmenen sahurin ja lautatarhan työntekijän työläisyhteisön. Sahan työläiset perustivat Siikalahdelle Kouvolan mallin mukaisesti työväenyhdistyksen jo vuonna 1904, mutta nykyään työväenyhdistyksessä enemmistönä ovat karjakot, rengit, piiat, torpparit ja mäkitupalaiset.

Vuonna 1894 Siikalahdelle perustettiin kartanonherra Valdemar Dahlbergin aloitteesta kansakoulu. Vielä samana vuonna nuori opettaja Aleksi Karivuo perusti kylään vapaapalokunnan, joka pian muodostui Siikalahden kulttuurielämän keskipisteeksi. Pitkälti talkoovoimin rakennetulla komealla VPK –talolla on sittemmin järjestetty useita luentosarjoja, iltamia sekä juhlatilaisuuksia. VPK:n toiminta on alusta asti ollut avoimen kansallishenkistä, mutta fennomaanisen perinteen mukaisesti enemmän kulttuuri- ja valistustyöhön kuin politiikkaan keskittyvää. Vapaapalokunnan puitteissa huhutaan kuitenkin harrastettavan myös jonkinlaista poliittista aktivistitoimintaa. Opettaja Aleksi Karivuo erotettiin vuonna 1916 toimestaan syytettynä juopottelusta, mutta sitkeiden huhujen mukaan opettaja olisi passitettu Pietariin vankilaan, mikä kuulostaa kovin ankaralta ragaistukselta pelkästä pullon kallistelusta. Niin tai näin, nykyään opettajantointa Siikalahdella hoitaa rouva Ellen Dorf, joka ei koulussaan suvaitse minkäänlaista agiteerausta tai politikointia.

VPK:n rinnalla Siikalahdella toimii myös Siikalahden Kristillinen Naisten Yhdistys. Naisyhdistys on järjestänyt mm. torppareiden vaimoille ja tyttärille suunnattuja kotitalouskursseja ja osallistunut työväenyhdistyksen siveys- ja raittiustyöhön, järjestänyt myyjäisiä sekä tukenut lähetystyötä. Yhdistyksen puitteissa on käyty myös keskustelua naisasiasta ja esimerkiksi vuoden 1906 eduskuntauudistuksen yhteydessä kristillinen naisyhdistys asettui vaatimaan naisten äänioikeutta ja on kannustanut aktiivisesti siikalahtelaisia naisia äänestämään. Yhdistys on myös osallistunut raittiustoimintaan ja puhunut voimakkaasti kieltolain puolesta.


2. Työväenkysymys

Marraskuun 1905 suurlakko elettiin Siikalahdella varsin yhtenäisissä tunnelmissa: sahan toiminta oli muutenkin jo hiljentynyt talveksi, metsätöitä ei kylän alueella ollut juurikaan käynnissä ja maatyötkin olivat jo menettäneet syksyn kiireellisyyttään kun taas piikojen ja renkien lakkoaikeet tyrmättiin ennen kuin niitä ehdittiin edes vakavasti esittää. Lakkoa organisoimassa olivat mm. opettaja Akseli Karivuo sekä vuotta aikaisemmin perustetun työväenyhdistyksen johtokunta torppari Erkki Kallion johdolla. Koska viranomaisetkin enimmäkseen liittyivät lakkoon, järjestivät VPK ja työväenyhdistys yhteisvoimin järjestyskaartin valvomaan järjestystä lakon aikana Siikalahdella. Vasta vuoden 1906 vaaleja edeltäneet vilkkaat vaalitilaisuudet toivat esille luokkajaon myös Siikalahdella. Porvarillisten puolueiden vaalitilaisuuksia järjestettiin VPK:n talolla, kun taas sosialistit pitivät vertatihkuvia kiihotuspuheitaan työväentalolla. Vaalien jälkeen poliittinen elämä taas hiljeni, vaikka Sosialidemokraattisen puolueen vaalivoitto kasasikin synkkiä pilviä taivaanrantaan.

Vuonna 1912 sahan työläiset menivät lakkoon. Työväki vaati kahdeksan tunnin työpäivää, tapaturmavakuutusta, palkan korotusta sekä talvitöiden järjestämistä työnantajan puolelta. Sahan omistaja Matias Lindel kieltäytyi neuvottelemasta lakkolaisten kanssa ja yritti murtaa sahalaisten lakkoa palkkaamalla ympäröivältä maaseudulta sekä Kouvolasta työhaluista väkeä töihin. Myös VPK:n nuoret tarjoutuivat vapaaehtoisiksi sahalle - olihan tässä sentään kyseessä isänmaan etu. Työväenyhdistys organisoi lakkovahteina toimivan sahuri Hannu Korpimetsän johtaman kaartin, jonka avoimen uhkaava esiintyminen johti pieniin yhteenottoihin lakkolaisten ja työhaluisten välillä. Lindel sai laajalti tukea Siikalahdella ja lähiseudulla, sillä lakkoilun pelättiin leviävän yleiseksi keinoksi kiristää työnantajilta etuisuuksia. Lakko päättyi sahan työnjohtajana toimivan insinööri Seppo Vaskiveden sovittelun seurauksena sahalaisten hajaannukseen ja työntekijät palasivat töihinsä. Myöhemmin Lindel toteutti vapaaehtoisesti osan lakkolaisten vaatimuksista. Vuonna 1914 syttynyt suursota lopetti lakkoilut myös Siikalahdella, mutta pysäytti samalla kaikki uudistukset ja jäädytti palkat. Vasta vallankumous ja tsaarin syökseminen pois vallasta maaliskuussa 1917 palautti lakko-oikeuden. Ja nyt vaatimuksia olikin kasautunut! Toukokuun kylvölakot saivat mielet kuumenemaan puolin jos toisinkin - maata uhkasi nälänhätä, ruoasta oli pulaa sahankylässäkin ja väki vaan lakkoili ja yritti estää talollisia itsekään tekemästä töitä pelloillaan. Nälkäänkö ne hullut halusivat kaikki tappaa?

Marraskuun 1917 yleislakko pysäytti jälleen kaiken toiminnan Siikalahdella. Toisin kuin vuonna 1905, tällä kertaa myös palvelusväki, piiat ja rengit liittyivät lakkoon. Vaadittiin kahdeksan tunnin työpäivää ja kunnallisvaaliuudistusta. Lakko päättyi nopeasti eduskunnan taivuttua lakkolaisten edessä, mutta mielialat Siikalahdella ovat kuumentuneet äärimmilleen. Työväenkaarti on järjestäytynyt avoimesti punakaartiksi Korpimetsän johdolla ja esiintyy uhkaavaan sävyyn. Entistä uhkaavammaksi tilanteen tekee se, ettei maassa ole varsinaista virallista järjestysvaltaa.


3. Suursota ja Suomi

Suursodan syttyminen ja sotatilan julistaminen Suomeen 1.8.1914 hiljensi poliittisen keskustelun, toi sensuurin ja lukuisia rajoituksia. Vaikka muualla maassa esiintyikin kasvavaa työttömyyttä, oli tilanne Siikalahdella kuitenkin hyvä, sillä Lindelin saha sai solmittua edullisen sopimuksen rautateiden kanssa. Myöskään sotaa seurannut elintarvikepula ei ole varsinaisesti koetellut maatalousvaltaista Siikalahtea, joskin kaupan hyllyt muuttuivat yhä tyhjemmiksi tavaroiden siirtyessä salakauppaan tiskin alle. Hinnat ovat nousseet koko ajan, vaikka elintarvikkeille onkin asetettu rajahinnat. Rajahinnat saivat kuitenkin lähinnä salakaupan rehottamaan ja houkuttelivat suoranaiseen keinotteluun, sillä salakaupassa tuotteista saa moninkertaisen hinnan ja kysyntä on kovaa. Salakaupalla kylän varakkaimpiin taloihin lukeutuva Anttolakin on suursodan aikana vaurastunut ja mitäs väärää siinä on, jos tavallinen isäntämieskin saa hieman rahaa käärittyä kokoon. Vihdoinkin se, jolla on pienikin peltotilkku, saa vihdoinkin tilaisuuden ansaita muutaman lantin. Mutta Sahankylään on nälkä hiipinyt ja sahalla ovat puheet alkaneet käydä yhä vihamielisemmiksi ja kumouksellisemmiksi: ruokaa ei ole, eikä kuulemma juuri rahaakaan. Kristillinen Naisyhdistys on järjestänyt ruoanjakelua sahalaisille ja Lindelkin on lahjoittanut kalliilla ostamiaan jauhoja työntekijöille, mutta mielialat ovat kireällä. Vaan seisoo se puukauppakin, kun Venäjä ei enää osta ja suursota tukahduttaa muukin ulkomaankaupan.

Tsaarin kukistuminen maaliskuussa 1917 täytti mielet innokkaalla odotuksella ja Siikalahdellakin VPK:n talolla järjestettiin suuret juhlat yhdessä työväenyhdistksen kanssa. Tsaarin kukistumista seurannut hauras yhteishenki alkoi kuitenkin välittömästi rakoilla ja kevään kylvölakot kärjistivät ilmapiiriä. Juuri kiireisimpien kylvötöiden yhteydessä lähes koko maaseudun tilaton väestö (tai ainakin ne, jotka kuuluivat työväenyhdistykseen) päätti mennä lakkoon ja kieltäytyi työskentelemästä muilla kuin omilla pelloillaan. Kylvötyöt oli tehtävä tai todellinen nälänhätä uhkaisi muutoinkin elintarvikepulasta kärsivää maata, joten VPK organisoi nopeasti pääasiassa nuorista miehistä koostuvan työjoukon. Työväenyhdistyksen muodostama punakaarti yritti estää työskentelyn ja muutama työjoukkoihin liittynyt poika pahoinpideltiin. Siinä olisi voinut käydä hullumminkin, jos olisi aseita ollut käsillä. Yhteenotot työläisten muodostaman järjestyskaartin kanssa johtivat pienen porvarillisen järjestyskaartin organisoimiseen yleisen rauhan turvaamista varten ja ennen kaikkea suojelemaan työhaluisia työväenkaartin häiriköinniltä. Järjestyskaarti hajosi virallisesti heti lakon jälkeen, mutta yleisesti huhutaan, että osa sen jäsenistä on perustanut Siikalahdelle suojeluskunnan ja hankkinut oikein aseitakin. Huhutaan myös, että suojeluskunta olisi valmis toimimaan heti, jos Suomi päättää ajaa venäläiset vallanpitäjät maasta tai jos tässä muutoin sotasille vielä joudutaan.

Tsaarin kukistuttua kysymys siitä, kenelle ylin valta Suomessa kuuluu, oli polttava ja jakoi mielipiteitä, kuten myös kysymys siitä, miten uudessa tilanteessa olisi toimittava. Puoliääneen puhuttiin myös nuorukaisista, jotka olivat kaikessa hiljaisuudessa livahtaneet Saksaan sotilaskoulutusta hankkimaan. Toiset vaativat aktiivista ja rohkeaa toimintaa, saattoihan Venäjän sisäinen hajaannus olla Suomen tilaisuus saavuttaa kaukaiselta haaveelta näyttänyt itsenäisyys. Toiset puolestaan vaativat kärsivällisyyttä, ettei jo saavutettuja tuloksia menetettäisi ja lojaalisuutta, joka epäilemättä saisi ajallaan palkintonsa. Suursotaa seurattiin ahdistuneina ja valppaina, sillä Suomen kohtalo näytti nyt kietoutuvan sodan käänteisiin... Yleisesti paheksuttiin sosialistien kiihotustoimintaa, joka hajotti kansaa juuri nyt, kun sen yhtenäisyys oli tärkeämpää kuin koskaan. Uudistuksia epäilemättä tarvittaisiin, mutta niiden aika tulisi, kun Suomen kysymys olisi ensin ratkaistu.

Marraskuussa valta Venäjällä siirtyi bolsevikeiksi itseään kutsuvien radikaalien sosialistien käsiin ja valtakysymys jakoi taas uudella tavalla puoluekenttää. Kun eduskunta 4.12.1917 julistautui ylimmän vallan käyttäjäksi Suomessa, olivat mielialat Siikalahdella vaihtelevia. Kukaan ei oikein osannut uskoa ja luottaa moiseen julistukseen, olihan eduskunta ehtinyt julistaa muutenkin yhä sun toista ja eduskunnan hajoamiseen se aina oli päättynyt. Vuoden loppua kohden mielialat muuttuivat jännittyneen odottaviksi ja 4.1.1918 saatiin vihdoin lehtien etusivuilta lukea se odotettu ja toivottu tieto: Venäjä on lopulta tunnustanut Suomen itsenäisyyden! Ei siihen oikein uskallettu uskoa eikä luottaa bolsevikkien allekirjoituksiin julistuksessa, ennen kuin nyt vihdoinkin tunnustus on saatu myös Ranskalta ja Ruotsilta. Mutta huoli varjostaa silti mieliä, onhan maa yhä puolillaan venäläistä sotaväkeä, jonka kanssa työväki veljeili ja aseistetut punakaartit esiintyivät uhkaavasti eri puolilla maata. Tuollakin Kouvolan varuskunnassa niitä ryssiä yhä luuhaa, kuka sitä tietää mitä nekin aikovat. Huhujen mukaan Karjalassa olisi jo hyökätty venäläisten varuskuntien kimppuun ja riisutti ryssät aseista, mutta kukapa tuosta ottaisi selvän, mitä on tehty ja mistä vain kerskutaan.



Hahmojen lyhyekuvaukset (huom! Hahmolista saattaa vielä hieman elää sitä mukaa, kun hahmoja tarkistetaan ja muokataan.)


* Kartanonherra Valdemar Dahlberg (56 v)
Dahlbergien omistama Siikalahden kartano on alueen ainoa kartano ja suurin tila, jonka tosin huhutaan kamppailevan kasvavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Valdemarin isävainaa myi aikanaan maita ja metsiään ja otti holtittomasti lainaa laiminlyöden samalla kokonaan kartanon asioiden hoitamisen. Valdemar on nostanut pikkuhiljaa kartanon taas jaloilleen, mutta helppoa se ei ole ollut ja säästötoimenpiteet ovat kiristäneet kartanon ja sen alaisten välejä. Maatalousuudistuksista ja jalostustoiminnasta innostunut kartanonherra on kuitenkin pyrkinyt tekemään parhaansa kartanon palkoillisten ja torpparien hyväksi, onpa hän jopa lahjottanut aikanaan työväenyhdistykselle maatilkun työväentaloa varten ja kannustanut torppareitaan liittymään yhdistykseen sekä toiminut aktiivisesti Siikalahden kansakoulun hyväksi. Sittemmin kartanonherran ja työväenyhdistyksen välit ovat viilentyneet poliittisen tilanteen kiristyessä. Kartanonherra on kuitenkin yleisesti pidetty ja kunnioitettu mies Siikalahdella.   

* Kartanonrouva Ulrika Dahlberg
(45 v)
Helsingistä kotoisin oleva Ulrika-rouva osallistui kuulemma nuorempana aktiivisesti niin kulttuurielämään kuin politiikkaankin pääkaupungissa. Avioliittonsa myötä  hän on joutunut antamaan periksi ja opettelemaan suomenkielen Siikalahdella, missä vallasväkikin puhuu enimmäkseen suomea. Moni hieman vierastaa ylpeää ja sivistynyttä kartanonrouvaa, joka tuntuu yhä suhtautuvan pikkukylän seuraelämään hieman ylenkatseellisesti. Viime vuosina Ulrika on kuitenkin alkanut osallistua enemmän myös Siikalahden seuraelämään ja käy myös aktiivista kirjeenvaihtoa maan kulttuurielämän suuruuksien kanssa, joista moni kuuluu olevan Ulrika-rouvan tuttavia tämän tyttövuosilta. Ulrika tunnetaan kylällä innokkaana itsenäisyysnaisena: juuri Ulrika keräsi aikanaan Siikalahdellakin nimiä Suureen Adressiin ja on antanut tukensa isäinmaallisille tilaisuuksille ja toiminnalle. Epäilemättä juuri Ulrika-rouva on nytkin vapaudenjuhlien järjestämisen takana. 

* Johan Dahlberg (27 v)
Kartanon vanhempaa poikaa ei nykyään juuri enää Siikalahdella näe: Johan on perustanut valokuvausliikkeen Turkuun ja näyttää asettuneen pysyvästi kaupunkiin asumaan, vaikka kartanolla olisivat lisäkädet tarpeen. Moni onkin pudistellut päätään Johanin valinnoille: maatalouskouluun kartanonpojan olisi pitänyt mennä ja asettua isänsä rinnalle kamppailemaan kartanon tulevaisuuden puolesta. Isänsä tavoin Johan on erittäin pidetty kotikylässään, mutta yleisesti arvellaan ettei taiteellisesti, kaupungistuneesta Johanista ole kartanonisännäksi. Viime aikoina Turusta on saanut lukea lehdistä niin hurjia juttuja mellakoista ja muista kurittomuuksista, että tuntuu melkein ihmeeltä kun Johan on päässyt turvallisesti Siikalahdelle asti takaisin. Eikä Johanilla tunnu olevan mikään kiire takaisin levottomaan ja pahenevasta elintarvikepulasta kärsivään Turkuun.

* Edwin Dahlberg (19 v)

Kartanon nuorempi poika, juuri ylioppilaaksi päässyt Edwin on eloisa ja miellyttävä seuramies, joka on totuttu näkemään siellä, missä tapahtuu - esimerkiksi kartanon pelloilla kevään kyntölakkojen aikaan. Huolettomasta ja hyväntuulisesta Edwinistä on vaikea olla pitämättä ja moni toivookin, että nuori mies vakavoituisi hieman ja ottaisi vastuuta kartanon asioista isänsä apuna - jonkunhan kartanosta on huolehdittava kun Valdemarista aika jättää, eikä Johanista taida siihen olla. Edwinin ja puupatruunan juuri ulkomailta palanneen tyttären Armin välinen silmäpeli on pantu kylillä merkille ja moni odottaakin, mitä nuorten vanhemmat asiasta mahtavat tuumata, nämä kun eivät ole aivan lämpimissä väleissä keskenään.



* Puupatruuna Matias Lindel (56 v)

Itse omaisuutensa luonut puupatruuna on käytännöllinen ja ovela liikemies, jolle sahan toiminta tuntuu olevan tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. Eikä ihme: moni muistaa kyllä ajan, jolloin Matti Lintula oli pelkkä tyhjätaskuinen tukkijätkä ja nyt hän omistaa kukoistavan parinkymmenen työntekijän sahan. Vaikka puupatruuna onkin koulujakäymätön ja rahvaanomainen - pahat kielet moittivat häntä nousukasmaiseksi ja vulgaariksi - on hänessä silti sellaista vilpittömyyttä ja elämäniloa, että hänestä on vaikea olla pitämättä. Ainakin kaikki ovat joutuneet myöntämään, että Matias on taitava liikemies: Siikalahden saha menestyy jopa aikana, jolloin moni piensaha on joutunut lakkauttamaan toimintansa ja Matias on kiistatta kylän vaikutusvaltaisimpia miehiä. Puupatruunan tiedetään jo pitkään havitelleen kartanon metsiä, joita Valdemar Dahlberg on itsepäisesti kieltäytynyt myymästä talousvaikeuksistaan huolimatta.


* Puupatruunan vaimo Alma Lindel (57 v)

Tarmokas ja päättäväinen Alma on onnistunut raivaamaan tiensä torpasta seurapiireihin yhtä lailla sisunsa kuin miehensä omaisuuden turvin. Alma johtaa sahaa yhdessä miehensä kanssa ja on yleisesti tiedetty tosiasia, että hän on vähintään yhtä hyvä liikemies kuin Matiaskin. Moni karsastaa sivistymätöntä ja nousukasmaista rouvaa ja sulkisi hänet mielellään seurapiirien ulkopuolelle. Mutta Alman sinnikkyyden ja Lindelin pariskunnan omaisuuden edessä Siikalahden vallasväki on alistunut ja myöntänyt tappionsa: rouva Lindel on osa seurapiiriä, halusi seurapiiri sitä tai ei. Hyväntuulinen ja huumorintajuinen Alma-rouva ei tunnu juuri seurapiirien karsastuksesta piittaavan, eikä arkaile lainkaan käyttää rahan tuomaa vaikutusvaltaa saadakseen haluamansa. Liekö kyse arvovaltakiistoista vai mistä, mutta Alma ja rouva Ulrika Dahlberg eivät tule lainkaan toimeen keskenään.

 

 * Armi Lindel (20 v)

Sahanpatruunan ainoa lapsi ja valtaisan omaisuuden perijätär Armi Lindel on juuri jonkin aikaa sitten palannut suursodan keskeltä Euroopasta, missä hän oli setänsä Artturi Lintulan sihteerinä tämän liikematkoilla. Kaunis ja älykäs Armi tuo raikkaan tuulahduksen maailmalta Siikalahdelle ja aiheuttaa melkoisen kohahduksen kylän nuorisojoukossa. Armin ja kartanon Edwinin välinen silmäpeli on pantu merkille ja moni odottaakin, miten nuorten vanhemmilla on asiaan sanomista. Säkenöivät neiti Lindel on onnistunut valloittamaan jopa ne, jotka yhä hieman karsastavat hänen vanhempiaan.  


* Jekaterina Lutova (63 v)

Armi Lindelin seuraneidiksi alun perin palkattu köyhtynyt venäläinen ruhtinatar, joka ei ole juuri salaillut mielipiteitään tsaarista ja toiveitaan tämän kukistumisesta. Jekaterina seuraa muutenkin mielellään poliittista keskustelua, erityisen suurella mielenkiinnolla hän on viime aikoina seurannut Venäjän tapahtumia, joista hän myös kernaasti ilmaisee oman mielipiteensä. Olivat siikalahtelaisten mielipiteet venäläisistä millaisia tahansa, tuo ruhtinatar tiettyä hienostuneisuutta ja suuren maailman tuntua Siikalahdelle ja hänet on hyväksytty osaksi seurapiirejä huomattavasti helpommin kuin Lindelin pariskunta. Jekaterina on ystävystynyt etenkin kartanonrouvan kanssa, mikä tuntuu hieman harmittavan Almaa, joka puolestaan ei ole koskaan päässyt Ulrika-rouvan suosioon.


* Artturi Lintula (53 v)
Artturi ja Matti Lintula perustivat aikanaan yhdessä Siikalahden sahan Artturin Ameriikassa kokoaman omaisuuden ja Matin Kouvolan sahalla hankkiman kokemuksen turvin. Matin, eli Matias Lindelin, vaimo Alma johtaa nykyään sahaa yhdessä miehensä kanssa kun taas Artturi kuuluu hoitavan liiketoimia pitkin Eurooppaa, eikä häntä ole juuri Siikalahdella nähtykään viime vuosina. Viimeisimmälle ulkomaanmatkalleen hän otti Armin mukaan ja vei tämän keskelle suursodan runtelemaa Eurooppaa. Rikas, maailmaa nähnyt liikemies - naimaton vanhapoika - on toki tervetullut vieras Siikalahdella ja toisin kuin Matias ja Alma, tulee Artturi erinomaisesti toimeen Dahlbergin pariskunnankin kanssa.


* Pastori Johannes Vuori (53 v)

Vaatimattomista oloista lähtöisin oleva pastori saarnaa maltillisuutta ja lähimmäisen rakkautta ja on huolissaan sosialistien kiihotustyöstä oppimattoman kansan keskuudessa. Katsokaa nyt, mihin sota on ajanut Venäjän: sotamiehet murhaavat upseereitaan tappamisen turruttamina, väki riehuu kaduilla ja Siikalahdenkin työväentalolla lauletaan vertatihkuvia lauluja! Sen jälkeen kun pastorin oma poika liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen, on pastorin saarnoihin tullut jyrkempi sävy, mutta samalla häneltä riittää aina myötätuntoa puutetta kärsiville - ja usein myös konkreettisempaakin apua, vaikkei pappilassa aina taida olla tarpeeksi omallekaan väelle. Pastori on kunnioitettu ja pidetty mies, jolla on aina aikaa seurakuntalaisilleen ja heidän huolilleen ja murheilleen. 


* Papin rouva Anna Vuori (os Anttola, 49 v)

Haaveellista ja arkaa Annaa on lapsesta asti pidetty hieman omituisena ja kyläläiset ovat alusta asti ajatelleet, että hän on täysin sopimaton papin rouvaksi. Pastorinnan pitäisi olla tarmokas ja määrätietoinen, käytännöllinen ja riuska nainen, ei tuollainen virsiä ja runoja lukeva haaveilija, joka ei osaa pitää kuria palvelusväelleen eikä hoitaa lainkaan pappilan muutenkin niukkaa taloutta. Mutta pastorinna ja pastori tuntuvat olevan onnellisia yhdessä ja täysin kuuroja kyläläisten hyväntahtoisille neuvoille ja kristillisen naisyhdistyksen kokouksissa Anna kuuntelee muiden riitelyä ja määräilyä hiljaa hymyillen.


* Kansanedustaja Edward Vuori (25 v) 

Papin poika lähti yliopistoon laki- ja oikeustiedettä opiskelemaan, mutta opinnot jäivät kesken kun politiikka tempaisi nuoren miehen mukaansa. Edward aiheutti pari vuotta sitten melkoisen kohun ilmoittaessaan liittyneensä Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Pastorin poika! Edward on pitänyt Siikalahdellakin puheita ja ilmeisesti häntä on myös kuunneltu, sillä hänet äänestettiin oikein eduskuntaan, minne hän pääsi varakansanedustajan paikalta. Tosin saa nähdä, kauanko tämä eduskunta pysyy pystyssä, vaaleja kun on viime aikoina jouduttu pitämään vuosittain. Mutta nyt sekin muuttuu, kun Suomi on vihdoin vapaa! Ja saikka moni pudisteleekin paheksuvasti päätään sosialistikansanedustajalle, ovat kaikki silti kiinnostuneet kuulemaan, mitä eduskunnassa oikein puuhataan ja ylpeitä siitä, että oman kylän poika on päässyt niin pitkälle.


* Maria Vuori (17 v) 

Impulsiivinen nuori papin tytär, jolla on voimakkaita kristinopeista kumpuavia mielipiteitä ja joka ei myöskään arkaile tuoda niitä julki ikäiselleen tytölle kerrassaan sopimattomalla tavalla. Maria kantaa huolta torppien kurjista oloista ja vetoaa seurakunnan ja kristittyjen velvollisuuteen pitää huolta vähäosaisista. Papin tyttärelle kristillinen hyväntekeväisyys sopii hyvin, mutta moni pudistelee paheksuvasti päätään, sillä Maria ei tunnu koskaan pysyvän kohtuudessa eikä kyöhällä pappilalla ole varaa ruokkia sentään koko seurakuntaa. Marian suorasukaiset kommentit ovat aiheuttaneet usein kiusallisia tilanteita eikä tyttö tunnu tajuavan, ettei Raamatun tekstejä voi lukea niin kirjaimellisesti. On se kumma, kun ei pastori tunnu saavan lapsiaan kuriin ja nuhteeseen!



* Insinööri Seppo Vaskivesi (54 v)

Jaalalainen Seppo Vaskivesi on ylennyt Siikalahden sahalla työnjohtajaksi ja on naimisissa puupatruunan sisaren, Tyynen kanssa. Sepolla onkin paljon vaikutusvaltaa sahan asioissa. Etenkin sen jälkeen kun Sepon onnistui neuvottelemalla lopettamaan sahan työntekijöiden lakon, on Matias jättänyt yhä enemmän vastuuta Sepolle sahan henkilöstöasioissa. Sanavalmis ja leppoisa Seppo onkin saanut tilanteen sahalla pysymään enimmäkseen rauhallisena, mutta poliittisen tilanteen kiristyessä ja elintarvikepulan syventyessä ei levottomuuksilta sahalla ole kokonaan vältytty ja puhutaan jopa, että sahalaiset olisivat kokoamassa lakkovahdeista punakaartia oikein kaupunkien mallin mukaan. Seppo itse on innokas isänmaan ystävä ja yhdessä opettaja Aleksi Karivuon kanssa hän on häärännyt niin VPK:ssa kuin erilaisissa kylän kulttuuririennoissakin. 


 * Tyyne Vaskivesi (os Lintula, 55 v)

Puupatruunan sisar ei työläistaustaansa ja vaatimattomia lähtökohtiaan salaile toisin kuin veljensä. Tyynellä on mielipiteitä vaikka muille jakaa eikä hän juuri säästele sanojaan. Vaikka hänen puheensa välillä herättävätkin paheksuntaa sosialistisilla sävyillään, pidetään häntä kuitenkin älykkäänä ja käytännöllisenä naisena, jota kannattaa kuunnella. Useimmat ovat kuitenkin hieman helpottuneita, kun Tyyne tuntuu jättäneen sahan asiat kokonaan veljilleen ja keskittyy itse enemmän isänmaan kuin työnväestön asioihin. Yleisesti kyllä arvellaan, että Tyynellä oli jotakin tekemistä sen kanssa, että sahan lakon aikaan sopi lakkolaisten ja sahan johdon välillä löytyi niinkin nopeasti. Tyyne seuraa valtakunnan asioita aktiivisesti ja hänen mielipiteilleen ja ajatuksilleen annetaan kylillä paljon painoa. 


* Ilari Vaskivesi (24 v)

Luonnonhistoriaa Helsingin yliopistossa opiskelevaa Ilaria ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin kasvit ja hyönteiset. Niistä nuori mies tuntuu kyllä tietävän kaiken tietämisen arvoisen ja melkoisesti enemmänkin. Mutta mitä tuollaisellakin koulutuksella mahtaa tehdä tässä maailmassa, saisi poika hankkia itselleen kunnollisen ammatin ja lopettaa kasvien ja itikoiden keräilemisen. Ilari näyttäisikin kiinnostuneen kartanon metsistä, missä kuljeskellen hän on viettänytkin paljon aikaa - liekö se sitten merkki siitä, että poika alkaa ymmärtää käytännön asioiden päälle vai siitä, että metsistä on löytynyt kiinnostavia perhosia.


* Annika Vaskivesi (21 v)

Juuri ylioppilaaksi valmistunut Annika on kylän ensimmäinen naisylioppilas ja muutenkin naisasian voimakkain puolestapuhuja Siikalahdella. Moni on sitä mieltä, että tyttö saisi hieman rauhoittua: johan naiset ovat saaneet äänioikeutensa ja päässeet eduskuntaankin, mitä ihmettä Annika oikein vielä haluaa? Annika on toiminut sihteerinä Sahan konttorissa, hoitanut palkat ja muutkin sahan asiat niin sujuvasti että Matias Lindel toistelee kylillä tytön tulevan enoonsa. Annikalle sahan konttori ja Siikalahti eivät kuitenkaan tunnu olevan kylliksi, tyttö on ollut viime aikoina levoton ja epämääräisen tyytymättömän oloinen.

 


* Isäntä Antti Anttola (47)

Anttola on Siikalahden suurimpia taloja ja vaurastunut voikaupoilla suursodan aikana. Elintarvikelautakunnan toimet ja elintarvikkeiden rajahinnat ovat olleet kova isku Antille, joka on suoranaisessa sodassa paikallisten viranomaisten kanssa. Yleisesti tiedetään Antin myyvän voita ja viljaa mustassa pörssissä, mutta kukapa talollinen ei näinä aikoina yrittäisi vihdoinkin päästä käsiksi hieman leveämpään leipään. Onhan talollisellakin jotain oikeuksia oltava, ei raha ole mikään kaupunkilaisherrojen yksinoikeus! Anttolan talolla on ollut jatkuvaa kärhämää torppareittensa kanssa ja viime aikoina tilanne on vaan kärjistynyt kun Antti haluaisi torppareittensa maat tuottavampaan käyttöön. Edes vaimon kuolema ja hieman skandaalinkäryinen uusi avioliitto nuoren Elisabetin kanssa ei ole hidastanut Anttolan isännän liiketoimia eikä vähentänyt tämän suunnatonta tarmoa.


* Rouva Elisabeth Anttola (21 v)

Tuskin Antti ehti haudata edellisen vaimonsa, kun hän jo juhli kihloja kouvolalaisen tuttavaperheen kasvattityttären kanssa. Nuori Elisabeth kuuluu käyneen oikein emäntäkoulunkin ennen kuin häitä tanssittiin, mutta ei taida nuoresta kaupunkilaistytöstä silti oikein olla suuren maatilan emännäksi. Eloisa ja hyväntuulinen Elisabeth kuitenkin selvästi yrittää kovasti olla kaikille mieliksi ja täyttää paikkansa kylän suurimman talon emäntänä. Hänet on yleisesti hyväksytty Siikalahden seurapiireihin, vaikka moni paheksuukin Antin äkillistä avioliittoa itseään niin paljon nuoremman naisen kanssa. Elisabethin palava into Suomen asiaa kohtaan on myös lähentänyt häntä kylän nuoremman väen kanssa. Ainoa, jonka kanssa Elisabeth ei kerta kaikkiaan tunnu tulevan toimeen on hänen poikapuolensa Lauri, jonka kanssa hän ei tunnu voivan olla edes samassa huoneessa joutumatta sanaharkkaan.


* Lauri Anttola (22 v)

Lauri otti äitinsä kuoleman raskaasti, eikä edes ollut läsnä isänsä häissä tai ole muutenkaan salaillut mielipiteitään isänsä avioliitosta ja nuoresta äitipuolestaan: Laurin ja Elisabethin on kertakaikkiaan mahdotonta olla samassa huoneessa ajautumatta riitaan keskenään. Kenties juuri kotitilanne sai Laurin hakemaan Saksannimeen perustettuun poliisikouluun, missä hän aloitti lokakuussa opiskelun. Pitkään ei Lauri kuitenkaan ehtinyt Saksanniemessä oleilla, sillä marraskuussa Helsingin punakaarti hyökkäsi koululle ja hajoitti Saksanniemen poliisikoulun ja Lauri palasi lievästi haavoittuneena kotitilalle.



* Kunnallisvaltuutettu ja apulaisnimismies Gustaf Dorf  (57 v)

Gustafia on luonnehdittu niin varovaiseksi mieheksi, että hän varmuuden vuoksi kumartaa omalle varjolleenkin. Hän onkin tuominnut jyrkin sanoin kaikenlaisen aktivistitoiminnan, joka vaarantaa Suomen tulevaisuuden ja on sitä paitsi maanpetturuutta ja rikos valtiota vastaan. Sitä suurempi oli Gustafin järkytys, kun hänelle selvisi että hänen oma poikansa oli Turussa sekaantunut aktivistitoimintaan. Sanotaan, etteivät isä ja poika ole sanoneet toisilleen sanaakaan sen jälkeen kun Gusta haki poikansa kotiin. Nyt Gustaf on varoitellut, ettei Venäjän bolsevikkihallitus varmastikaan tule istumaan kauaa, eikä jonkun Leninin nimikirjoitus paina paljoa tulevaisuudessa. Malttia, malttia! Kun on suuret asiat kuten Suomen tulevaisuus kyseessä, ei kannata hosua eikä ottaa turhia riskejä. Ranskan ja Ruotsin tunnustuksista kuultuaan Gustaf on huokaissut helpotuksesta, mutta selvästi hän on edelleenkin levoton. Vaikka Gustafin varovaisuudelle hieman naureskellaan, kuuntelevat monet mietteliäinä hänen puheitaan ja yleisesti myönnetään, että hän on useimmissa asioissa ollut aivan oikeassa. Parempi olla varovainen, etenkin kun on suuret asiat kyseessä.


* Opettajatar Ellen Dorf (53 v)

Ellen toimi nuorena tyttönä opettajattarena, mutta lopetti työt avioiduttuaan Gustafin kanssa. Ellen kuitenkin palasi opettajan työhönsä muutama vuosi sitten kun Siikalahden kansakoulun opettaja Karivuo joi itsensä viralta ja kuulopuheiden mukaan oikein Siperiaan asti. Järjestelyn piti olla tilapäinen, mutta näyttää siltä, ettei Ellen ihan heti tule jättämään opettajankoroketta ja varmaa on, ettei hänen aikanaan koulussa puhuta sanaakaan politiikkaa. Ellen yrittää tasapainotella miehensä ja poikansa jyrkkien kantojen välillä ja ylläpitää rauhaa kodissaan, mikä on osoittautunut melko toivottomaksi tehtäväksi: kerrotaan että isä ja poika eivät ole sanoneet toisilleen sanaakaan sen jälkeen, kun Gustaf haki Magnuksen kotiin Turusta, missä poika oli lukiossa.


* Magnus Dorf (19 v)

Magnus kävi lukiossa oikein Turussa asti, missä hän asui sukulaistensa luona. Isä kuitenkin haki poikansa takaisin kotiin ja kuiskitaan, että Magnus olisi ollut aikeissa karata Saksaan saamaan sotakoulutusta. Niin tai näin, isä ja poika eivät ole tapauksen jälkeen puhuneet sanaakaan keskenään. Gustafin jyrkkä kanta Saksaan lähtijöiden suhteen on kaikilla tiedossa ja moni tunteekin syvää myötätuntoa Magnusta kohtaan.


* kauppiaan poika Viljo Rekonen (24 v)

Vanha kauppias on jo pitkään kärsinyt osittaisesta halvauksesta ja kauppapuotia ovat pyörittäneet hänen vaimonsa ja poikansa. Käytännössä Viljo on jo pidemmän aikaa hoitanut puotia yhdessä nuoren kauppa-apulaisen Wilhelmiina Kasken kanssa, lähinnä isommista tilauksista on vastannut Viljon äiti joka ennen hoiti puotia miehensä rinnalla. Kauppapuoti on kylässä se paikka, missä pysähdytään vaihtamaan kuulumisia ja kertaamaan juoruja ja selaamaan sanomalehteä. Ei siis ihme, että Viljo on aina hyvin perillä niin kylän kuin koko maankin tapahtumista. 



Palveluskunta

* Talousmamselli Miina Lund (42 v)

Syvästi uskonnollinen Miina pyörittää Siikalahden kartanon taloutta rautaisella ammattitaidolla ja onnistuu pitämään kaikki langat käsissään, mikä onkin hyvä sillä Ulrika-rouva ei ole juuri osallistunut kartanon asioiden järjestelyyn. Miinan ja Ulrika-rouvan välillä näyttää vallitsevan voimakas yhteisymmärrys, eikä Miinan kuullen kannata juuri haukkua kartanon herrasväkeä. Miina itse ei turhia arkaile puhua tarvittaessa suutaan puhtaaksi kartanon herrasväen kanssa, mutta on hyvin tarkka siitä, että palveluskunta hoitaa asiansa ja tietää paikkansa. Vaikka Miina osaakin olla teräväkielinen ja vaativainen, voi hänen apuunsa ja tukeensa kuitenkin aina luottaa.


* Martta Kaski (17 v)

Kasken torpan suureen lapsikatraaseen kuuluvalle Martalle oli epäilemättä onnenpotku päästä kartanoon pikkupiijaksi ja sittemmin sisäköksi. Tarmokas ja energinen Martta on aktiivisesti työväenyhdistyksen toiminnassa mukana ja on muutaman kerran ajautunut kahnauksiin kartanon väen kanssa ponnekkaiden vaatimustensa kanssa. Välillä näyttää, ettei Martta meinaa ehtiä töitään tehdäkään, kun hän kantaa kotiinkin työväenyhdistykseltä milloin mitäkin tekemistä ja lukemista. Toistaiseksi kartanonväki on kuitenkin katsonut hieman läpi sormiensa Martan laiminlyöntejä, sillä hän on osaava sisäkkö ja tehokas työssään. Muuta palveluskuntaa tytön tulenpalavat kiihotuspuheet sen sijaan toisinaan ärsyttävät ja Miina on useaan kertaan sanonut kipakasti Martalle, että jos tällä oli liikaa vapaa-aikaa, järjestyisi tekemistä kyllä.


* Aino Mäki (23 v)

Ainon iloinen nauru ja hyväntuulinen juttelu kuuluvat yleensä kauas, mutta hänellä on myös käytännön läheinen ote asioihin ja hänen mielipiteitään kuunnellaan kyllä. Aino tuntuu myös aina tietävän mitä kartanossa ja muualla Siikalahdella tapahtuu ja toisinaan tyttö unohtuu kertomaan viimeisimpiä juoruja muille piikatytöille niin, että työt meinaavat unohtua kokonaan. Iloinen ja nauravainen Aino viihtyy työväentalon tansseissa ja käy toisinaan kokouksissakin, mutta Martan kiihkeinpiin palopuheisiin hän suhtautuu epäillen. Syödähän se herrankin täytyy, mutta kuka nyt muka haluaisi kartanonherran kyökkiin sotkemaan asioita? 


* Fanny Mäki (18 v)

Arkaa ja hiljaista Fannya on vaikea uskoa eloisan ja äänekkään Ainon sisareksi. Fanny unohtuu herkästi haaveisiinsa, mutta tuntuu ettei moni asia kartanossa jää silti hänen tarkoilta silmiltään huomaamatta. Fanny vihaa riitelyä ja on muutenkin niin herkkä ja hauras, että Aino-sisko usein pudistelee huolestuneena päätään. Työväentalolla Fanny ei ole käynyt kuin muutaman kerran, mutta tanssittajia hänellä kyllä riittäisi.


* Wilhelmiina Kaski (19 v)

Martan isosisko Wilhelmiina työskentelee kauppa-apulaisena, mutta on ollut muutaman kerran kartanolla kiireapulaisena. Puodissa vastuuta kantamaan tottunut Wilhelmiina on itsevarma ja pystypäinen, ikään kuin olisi hieman parempaa väkeä kuin kartanon kyökkipiiat. Wilhelmiina on ripeä ja täsmällinen toimissaan, mutta haaveiluun taipuvainen ja jää helposti ihastelemaan kauniita esineitä, katselee tarkkaan herrasväen pukuja ja on itse niin taitava ompelija, että pukeutuu usein paremmin kuin monet kauppapuodissa asioivista talollisista. Kauppapuodissa Wilhelmiina on tottunut juttelemaan herrasväenkin kanssa ja on hyvin perillä kaikista kylän asioista, onhan kauppapuoti paikka jossa kyläläiset vaihtavat kuulumiset ja kertaavat uusimmat juorut.